Heipparallaa! Ensimmäinen osa tulikin hiiiirmuisen nopeasti, vaikka onkin pitkähkö, eli semmoiset 78-kuvaa sisältää tämä osa :) Tähän mennessä kahden LC:n pyörittäminen on sujunut mukavasti, (vaikken Westoneita paljon ole päivitellytkään >.<) eli katsotaan miten tämä jatkossa lähtee rullaamaan. Jos aivoni ylikuormittuvat, lopetan Banksit, en Westoneita <3 Bankseilla on kuitenkin ollut tosi miellyttävää pelata, lemppari perheeni tähän mennessä ;D Nyt päästän teidät lukemaan ja lopetan typerät jaaritteluni:

Taloon muutettuaan Chantal ei suinkaan jäänyt pyörittelemään peukaloitaan, vaan suuntasi pyöreän pärstänsä kohti sairaalaa. Cha nimittäin tarvitsi kipeästi rahaa ja äkkiä sittenkin! Työpaikkahan siinä tarvittaisiin! Ja hän sai kuin saikin ammatin elintenluovuttajana! O_o Kannattaa varmaan pian saada ylennys, ennenkuin tyttö-paran elimet loppuvat kesken!

"Hmm... Mistähän löytäisin ystäviä?" Chantal mietti. "Ainakin entisessä asuinpaikassani kaikki paistattelivat päivää ostos-keskuksella." Chantal on katsokaas kotoisin maalta, koettakaamme ymmärtää hänen erikoisia aatteitaan ;) "Kiitos, mutta kävelen sittenkin!" Cha huikkasi kuskille, joka pysäytti taksin ja hymyili Chantalille ystävällisesti.

"Ompas mukavan näköinen ostari täällä!" Chantal hihkaisi itsekseen, kävellessään kohti tiede-keskusta, jota luuli ostariksi.

Betoni-linnakkeen edessä seisoi mies ja nainen puhelemassa niitä näitä, Chantal riensi heidän luokseen ja alkoi heti rupatella heidän kanssaan. "Tiedättekös mistä täältä löytää ystäviä? Olen katsos kotoisin maalta ja muutin tänne kaupunkiin ihan yksin. Osaisittekos auttaa?" Chantal sanoi.

"Maalta! Hihii!!" Nainen kikatti käteensä. "Onko siinä jotain hauskaa?" Chantal kysyi.

"E-eihän toki!" Nainen tyrski. "Ai, no voisitteko sitten kertoa parhaimman paikan kavereiden etsimiseen?" Hän kysyi.

"No, ainahan voit kokeilla puistoa. Sieltä ne maalaiset varmaan hengailee!!" Nainen selitti ja repesi nauruun, samoin teki mies, joka oli myös mukana kuulemassa Chata. "Selvä, kiitos oikein kovasti!" Chantal sanoi ja ryntäsi juoksuun.

"Olipas siinä mukava nainen..." Chantal mietiskeli. Cha ei tajunnut että nainen oli vain pilaillut hänen kustannuksellaan, eikä todellakaan yrittänyt auttaa häntä.

"Ajatella, että minä saatan löytää täältä oikean sydän-ystävän! Tai kukaties, ehkä jopa sielunkumppanin." Chantal ihasteli.

"Terve!! Kukas sä olet? Mä oon Chantal Banks. Hauska tutustua." Chantal sanoi tytölle.

"Ööö, joomoi, mut mutsi on niinku sanonu mulle, etten mä niinku saa jutella kellee randomeille, et daa! Painux v*ttuu siit?" Tyttö selitti tyrmistyneelle Chantalille. "Tuota... Juu, kyllähän minä tästä voin mennä, hei sitten..." Chantal sanoi ihmeissään ja tepsutteli nurmikolla poispäin tytöstä.

"Jaa, minnekkäs tästä sitten jatkaisi?" Chantal kysyi itseltään ja istahti märälle suihkulähteen reunalle. "Ääh! Nyt mun persuskin on ihan märkä..!" Chantal murahti ja nousi suihkulähteeltä. Hän arpoi suunnan ja lähti kävelemään sinne päin.

Chantal päätyi erään paikallisen ravintolan pihaan. "Mikäs siinä! Mahani kurniikin jo." Chantal sanoi ja kaivoi taskustaan kolmekymmentä simoleonia. Sillä hän sai jo maittavan aterian ja istui syömään sitä ulos laskevan auringon paistaessa taivaalta.

Syötyään Cha näki kirjakaupan ja astui sisään. Hän osti pari logiikkaa käsittelevää kirjaa, sillä logiikkaa hän tarvitsi töissään :)

Chantal istahti penkille ja avasi kirjansa, hän kuitenkin pamautti kannet kiinni vilkaistuaan viereisellä penkillä istuvaa miestä. "Oho..." Hän mumisi ja suoristi hamettaan, kävellessään kohti tätä komistusta.

"Terve! Minä olen Chantal, juuri muutin tänne, mitä kuuluu?" Chantal höpötti ja ravisti innoissaan mies-paran kättä. "Hei, olen Mikael."

Kului tunteja... Chantal ja Mikael rupattelivat yömyöhään, eivätkä edes huomanneet auringon laskeneen jo ajat sitten. Heillä synkkasi todella hyvin, ihmeellisen hyvin, kuin heidät olisi rakennettu samaan palapeliin.

"...ja niin mun veli löi mua hiekkalapiolla päähän!" Mikael selitti ja molemmat purskahtivat raikuvaan nauruun. Tuli hetken hiljaisuus, molemmat tuijottivat toisiaan silmiin, kuului vain läheisen lammen hiljainen liplatus ja jossain kaukana raakkuvan variksen käheä ääni. "Tiedätkös Chantal..." Mikael sanoi. "...olet mielenkiintoisin ihminen jonka olen koskaan tavannut. Olet niin... Aito. Jalat maassa-tyyliin, pidän siitä." Mikael sanoi ja hymyili.

"Minäkö?" Chantal punastui. "Älä viitsi..." Hän huiskautti kättään ilmassa ja taisi samalla tappaa pari hyttystä. Mikael ei sanonut mitään, hymyili vaan. Sitten molempien hymyt hyytyivät ja he vain tuijottivat toisiaan, suoraan silmiin.

Yht'äkkiä Chantalin vain teki mieli suudella Mikaelia ja sen hän tekikin. Varis lopetti rääkymisen ja tuli hiiren hiljaista, vaikka eihän sillä mitään väliä olisi ollutkaan, nämä kaksi eivät varmasti olisi huomannet vaikka norsulauma trumpettejen kanssa olisi rymistellyt tien yli.

Suudelmat muuttuivat voimakkaammiksi, kumpikaan ei halunnut päästää irti. He painautuivat toisiaan vasten kuun valkaisemassa valossa.

Lopulta oli jo keskiyö ja Chantalin oli pakko irroittaa kätensä Mikaelin omasta. He suutelivat vielä viimeisen kerran ja sitten kumpikin lähti omaan suuntaansa.

Kotiin päästyään Chantal painui lämpimään sänkyynsä ja nukahti saman tien, kun laski pään tyynyynsä.

Aamulla:

Chantal hyräili radion tahdissa ja harjasi hampaitaan viileällä hammastahnalla, hän oli herännyt jo aikaisin, kuudelta. Cha halusi ehtiä ajoissa töihin, pomoon hän ei ainakaan tekisi hyvää vaikutusta olemalla myöhässä ensimmäisenä työpäivänään.

Kohta kuski jo tööttäili pihassa malttamattomana. "Tullaan, tullaan!" Chantal juoksi sisältä ja pieni olkalaukku hyppi hänen olallaan keinuen.

Chantal makasi koko päivän pöydällä leikeltävänä ja häneltä lähti ties mitä "tarpeettomia" osia toiseen kotiin. Ylennystä ei ropissut, eikä ihme! Eihän Chantal ehtinyt edes lukea niitä kirjoja, kun oli niin kiire Mikaelin kanssa.

Rankan työpäivän jälkeen Cha tahtoi ehdottomasti saada muhevan hampurilaisen, extra majoneesilla. Hampurilaisbaari oli kuitenkin remontissa ja Chantal joutui tyytymään kapiseen piknik-koriin ja voileipiin.

Chantal istahti näreissään puupöydän ääreen ja ryhtyi mutustamaan korista yllättäen löytynyttä kylmää hampurilaista. Hän katseli ympärilleen ja kuunteli lintujen lirkutusta, mutta ei huomannut ollenkaan vieressä istuvaa miestä, joka luki autolehteä uppoutuneena omaan maailmaasa.

Pian Cha kuitenkin tajusi että hänen vieressään istui hänen poikaystävänsä Mikael.

"Haluaisitko tulla käymään mun luonani?" Cha kysyi häneltä. "Juu, tottahan toki, sinulla onkin varmaan ihana talo!" Mikael hymyili ja talutti Chan autoonsa.

Autoon istuttuaan Cha ei ollut enää ollenkaan niin varma halusiko Mikaelia vaatimattomaan mökkiinsä, sillä hänen autonsa oli uusinta mallia ja varmasti maksanut omaisuuden.

"Tämähän on oikein suloinen pikku soppi!" Mikael hihkaisi ja taputti käsiään yhteen. "Hahaa, olipas hauska vitsi!" Cha hekotti sarkastisesti.

"Cha-rakas... Sinä olet maailman suloisin ihminen ja minä... Minä taidan rakastaa sinua." Mikael sanoi ja piteli Chantalia käsissään. "Mäkin rakastan sinua Miksu." Chantal myhäili.

"Haluan viettää koko loppu elämäni sinun kanssasi, harmi etten tavannut sinua aiemmin, olet upea nainen."

"No siinä tapauksessa..." Chantal sanoi ja kaivoi taskustaan hellävaroen sinisen rasian.

"Mikael..? Tuletko puolisokseni?" Chantal kysyi polvistuen.

"Ääääh!! Tottakai! Chantal mä rakastan sua!!" Mikael huusi ja hyppäsi Chantalin kaulaan.

Seuraavana iltana:

"Tehdään se." Chantal rusautti sormensa pahan kuuloisesti ja kutsui Mikaelin pihalle. Tehdään mikä?! Nyt oon kyllä jo ihan pihalla...

"...kunnes kuolema meidät erottaa?" Mikael kysyi. "Tahdon." Chantal vastasi. "No, tahdotko sinä?" Hän kysyi Mikaelilta, joka odotti hetken muka miettien ja sanoi sitten: "Tahdon." Cha hymyili vaivautuneesti ja huokaisi helpotuksesta. "Hetken mä jo luulin, ettet sä haluakkaan mua sun vaimoksi." Chantal naurahti. "Haluanpas!!"

"Ja mä voin vaikka todistaa sen." Mikael sanoi ja pujotti kylmän vihkisormuksen Chantalin pikkuruisiin sormiin. Chantal henkäisi ihastuksissaan ja kaivoi hänkin taskustaan sormuksen ja ujutti sen Mikaelin vasempaan nimettömään. "Mikael Banks." He sanoivat yhdestä suusta, kuulostellen miltä sana kuulosti.

Vastanaineet tanssahtelivat hetken kostealla nurmikolla, mitään suurempia menoja ei haluttu järjestää, eihän kumpikaan heistä tuntenut edes ketään! :D

Chantal ja Mikael raahasivat Mikaelin vanhoja tavaroita koko yön uuteen asuntoon. Chantal tosin mekko päällä... ^^ Tälläinen "talosta" siis tuli, jos sitä sellaiseksi voi edes kutsua.

Nyt tärkeimmät tiedot Mikaelista:

Mikael Banks (ent. Vapaala, juu tiedän pelattava sim >.<) 21-vuotta.

Mikael on luonteeltaan:

Ulkoilmasim,
lipevä,
urheilullinen,
kunnianhimoinen,
ja ystävällinen.

Tavoite: Päästä urheilu-alan huipulle.

Lempiväri: Sininen
Lempiruoka: Hodarit
Lempimusiikki: Pop

Ja vielä kuva tyyliään uudistaneesta Chantalista (: Nätti, minun mielestäni ainakin.

XXXX

Pätkäisin tästä osasta hieman kuvia lopusta, sillä en olisi juuri nyt kestänyt kirjoittaa loppuun saakka, eli osa on nyt hieman lyhyempi, mutta ei paljoa. Menenkin tästä sitten pelailemaan seuraavaa osaa x'D Sillä aikaa te voitte kommentoida!! :D Kiitos <3

-Shiney